MIELIPIDEPALSTA

Rakkaus pelastaa maailman

Tapanani on rentoutua kahvikupillisen seurassa kaupungin kahvilassa työviikon jälkeen. Tämä tapa on jäänyt minulle Ihminen yrittää tehdä valintoja muistamisensa kanssa läpi elämänsä. Elämän aikana kertyy paljon muistoja, joista yritämme luokitella mieliin jääviksi hyvät muistot ja unohtaa mieltä painavat, raskaat ja pahat asiat. Ajan myötä kiteytyy eräänlaisia "suosikkimuistoja", asioita joista olemme ylpeitä ja kannamme niitä muistoissamme mukanamme.
Itselläni on paljonkin muistoja, joita pyrin unohtamaan, mutta lähiaikoina on tapahtunut jotain, jonka haluan muistaa lopun elämääni. Lokakuun 19. päivänä tapahtui suuri asia, kun paavi julisti Äiti Teresan autuaaksi. Vaikka kotimaani entinen järjestelmä ei antanut tilaa eikä lupaa puhua esimerkiksi koulussa Äiti Teresasta, olen seurannut hänen humanitääristä toimintaansa lapsuudestani saakka.
Gonxhe Anjeza Bojaxhiu (1910-1997) lähti 18-vuotiaana Irlantiin Loreton nunnien oppilaitokseen, josta hänet lähetettiin ensin Darjeelingiin ja sieltä Kalkuttaan.
Kalkutassa hän aloitti elämänsä mittaisen tehtävän köyhien ja sairaiden auttamiseksi. Hän toimi opettajana, opiskeli sairaanhoitoa, perusti mm. Rakkauden lähettiläät -yhteisön ja useita hoitokoteja. Hän halusi elää autettaviensa keskuudessa ja toivoi myös kuolevansa siellä. Se oli hänen tapansa todistaa Jumalan rakkautta.
Hän aloitti toimintansa tyhjästä, mutta rakensi vähitellen auttajien verkoston, joka kasvoi maailmanlaajuiseksi. Hänen motivaationsa lähetystyöhön kaikkein vähäosaisimpien parissa kasvoi vahvasta kristillisestä vakaumuksesta, mutta hän oli valmis auttamaan kaikkia ihmisiä ihmisinä, uskontoon katsomatta. Hänen rakkautensa vähäosaisia kohtaan kosketti myös rikkaampia, ja auttoi heitä ymmärtämään myös sairaiden, köyhien ja hyljeksittyjen ihmisarvon.
Äiti Teresan toiminnan periaatteena oli se, että jokainen ihminen on tärkeä ja hänelle annetun rakkauden myötä voi lähestyä Jumalaa. Hänen toimintansa teki hänestä maailmanlaajuisesti kuuluisan, ja hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto 1979. Tärkeimmän palkintonsa hän kuitenkin sai vasta kuolemansa jälkeen, 19. 10. 2003.
Äiti Teresan toiminta on antanut minulle esikuvan ihmisen kunnioittamiseen ja rakastamiseen. Teot puhuvat puolestaan, sanotaan. Äiti Teresa on kuitenkin myös sanonut: "Olen kansallisuudeltani albaani, kansalaisuudeltani intialainen, uskonnoltani katolilainen ja sydämeni kuuluu Jeesukselle".
Olen hänestä erityisen ylpeä juuri kansallisuuden takia, mutta mielestäni hän on koko maailman äiti, hän kuuluu kaikille.
Nykymaailmassa häntä kyllä kaivataankin. Jos yrittäisimme ottaa oppia hänen teoistaan ja haluaisimme auttaa kaikenlaisia ihmisiä, ei toisella puolen maailmaa kuolisi ihmisiä nälkään samaan aikaan, kun toisella puolen maailmaa upotetaan miljoonia ja taas miljoonia sotateollisuuteen vain toisten tappamiseksi.
Miten olisi Äiti Teresan periaate ihmisen rakastamisesta ja rakkauden sekä tasa-arvoisuuden levittämisestä ympäri maailman? Eikö se olisi parempi vaihtoehto? Sillä vain rakkaus pelastaa maailman.

Mexhit Sadiku



Etusivu