MIELIPIDEPALSTA

Miksi Suomeen?

Tapanani on rentoutua kahvikupillisen seurassa kaupungin kahvilassa työviikon jälkeen. Tämä tapa on jäänyt minulle kotimaastani, jossa eteläeurooppalaisen tapakulttuurin mukaan tavataan ystäviä kahviloissa. Ei tarvitse soittaa heille ja järjestää tapaamista erikseen, koska kaikki ne, keitä haluan tavata, ovat joka tapauksessa kokoontuneet kahville jonnekin. Kun istumme yhdessä, puhumme viikon tapahtumista, asioista kotimaassa ja Suomessa.
Yhtenä harmaana, surkean tihkusateisena päivänä menin kahvilaan. Kumma kyllä siellä ei ollut yhtään heistä, joita olin tullut tapaamaan. Ostin kahvin ja menin istumaan, selailin pöydällä olevaa lehteä. Havahduin lehden parista keski-ikäisen suomalaisen miehen kysymykseen olisiko pöydässä tilaa. Vastasin myöntävästi, ja hän istui alas. Vähitellen aloimme keskustella.
Kuten yleensä, kuulin ne tyypilliset kysymykset, jotka maahanmuuttajia kohdatessa esitetään. Kaikessa rauhassa vastasin kysymyksiin. Kaikkiin muihin minulla oli vastaus, paitsi yhteen. Vaikka keskustelu oli kiinnostava, lähdin lopuksi pois kahvilasta harmissani siitä, etten tavannut ystäviäni.
Miksi juuri Suomeen? Kysymys jäi vaivaamaan pitkäksi aikaa. Yritin löytää vastauksia, siinä kuitenkaan onnistumatta. Silloin kun tulin, en tiennyt miksi tulin juuri Suomeen. En tiedä sitä vieläkään, ja voi olla että en saa koskaan vastausta tuohon kysymykseen.
Lähtiessäni oli olennaista pois pääseminen, ei se, mihin olin menossa. Yksi asia on kuitenkin totta. Suomessa ei ollut mitään sellaista, mikä olisi tuonut minut juuri tänne. Ennen tuloani tiesin tästä maasta vain seuraavat asiat: Metsä, järvet, Kalevala, Matti Nykänen ja Kekkonen (jolla oli ollut tapaaminen Titon kanssa).
Ensitapaamiseni Suomen kanssa sai minut tuntemaan oloni kutsumattomaksi vieraaksi. En tiennyt mihin olin tullut, mihin pitäisi mennä ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Ensimmäisenä päivänä tapahtui heti jotain uutta. Tulimme Helsinkiin kesäiltana, ja lähdimme kohti pohjoista. Odotin pimeän tuloa, mutta aurinko vain nousi ja nousi!
Yritin suhtautua asiaan rauhallisesti. Ripustauduin valheeseen, jonka mukaan kotimaassani asiat varmasti pian järjestyvät, rauhoittuvat, ehkä voin palata kohta takaisin. Aika uudessa maassa menee nopeasti, mutta tilanteeseen, jäämiseen sopeutuminen tapahtuu paljon hitaammin. Ehkä jonakin päivänä vielä palaan takaisin?!
Vaikka oma sopeutumisprosessini on mennyt monessa mielessä varsin mukavasti, on joitakin asioita joihin en ole vieläkään tottunut. Pidän paljon Pohjois-Suomesta, koska asuin siellä monta vuotta. Pitkän ja kylmän talven jälkeen odotin innokkaasti kesää. Kun kesä vihdoin saapui, tulivat myös hyttyset! Ne eivät antaneet minulle juurikaan mahdollisuutta nauttia auringosta. Etelämmäksi muutettuani talvi lyheni, mutta pimeys toi mukanaan masennuksen, asian josta en ollut kuullutkaan ennen Suomeen tuloani. Siinä tapauksessa olen kotoutunut oikein mainiosti. Onneksi kuitenkin talven jälkeen tulee aina kesä, ja täällä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet nauttia siitä.
Elämässäni Suomessa on ollut sekä ylä- että alamäkiä, mutta en ole katunut tänne tuloani. Ehkä kysymyksessä oli luonnonvoima tai kohtalo? Ehkä oli tarkoitus, että saisin toisen kotimaan täältä.
Olen oppinut paljon uutta Suomessa ollessani. Silti minulla ei edelleenkään ole vastausta kysymykseen: Miksi Suomeen?



Etusivu